Wooh, wooh, wooh, wooh, wooh, wooh,
wooh, wooh, whooh, whooh, wooh,
Röpekkö, röpekkö!
Sä et puhu mitään rumaa ääneen,
sä vaan henkisesti syljet päälle
soma, enkeri, kaulassa helmetkin
ja vitsi terävii, ku' sirkkeli.
Niillä aina mun lauseet reikkaat
Kerät katsot itelle, siel' ne nauraa
Mut mä ymmärrän, että tärkeämpää
On päästää sut soteilemään
Elämä niin upe, että pakahtuu
Sisteimet, sattumat sulle tapahtuu
Mikrosekunnissa muut suhun
rakastuu
Retekka, retekka,
naaman edestä viet kenet vaa
Kun sä astut huoneeseen,
halut aina palan keilaan
Ei meitä kautta pysty ikinä vertaan
Retekka, retekka,
aina kaiken kauniin eteen saa
Oot et vaan ja mehät totta
diginä ja ketä kai vaa
Edestäsi löydät aina uuden taivaan
Et koskaan oo se joka pettyy
Kun ne on toiset, jotka susta syttyy
Niin se menee vaan, ei se osaa tuttaa
Voi tästä universumista pahinkaan
Elämä niin upeetta pakahtuu
Millon kohan pilvistä sä alastuu?
Onks se minä vai meinaaks
muutki tukehtuu?
Retikkaa, retikkaa,
naaman edustaa pitkeneet vaan
Kun sä astut huoneeseen,
haluat aina valon keilaa
Ei meitä kai tuu pysty ikinä vertaa
Retikkaa, retikkaa,
aina kaiken kauniin eteen saa
Otat vaan ja mehät,
mutta tekinä ja ketä kaipaa
Edestäsi löydet aina uuden taivaan
Rebekko
Rebekko
Ai myönnä, en sanokaan
Välillä me toivonsa laavaan
Pystyisimpää edes hetkensä
Olemaan
Retekkaa, retekkaa
Aina kaiken kohin eten saa
Ootat vaan ja mehättät ikinä
Ja ketä päivää
Ehästösi löydät aina uuden taivaalla
O -oh -oh -oh -oh -oh
Reflekko, reflekko