Vain salaajapuiskaten
nimeen sen kuviin.
Sen enempää hänestä tiedetty ei.
Ja jäljetkin lahkaisi sateet ja tuuli.
ne kivissä louvossa vuor
ille vei.
Hän aseella kirjoitti itselleen
vain sen mukaan hän eri,
sen noudattiin vain.
Hän jokaisen rihmankin rikkaita vei
ja köyhille jakoi, tarvin,
mut ei tuon pistoleraan.
Maine vieläkin muistetaan,
hälle päätäkin puistetaan.
löydy vertaista ei.
Tuon pistoleraan katse hurmasi naiset kai,
jos hän tahtoi hän heidät sai,
sitten muorille vei.
Hän rakasti hetken, se hänelle riitti,
ja jokaisen takaisin kotiinsa toi.
Ja helläksi jokainen myöhemmin kiitti,
näin salaiset unelmat todeksi loi.
Niin miehet hän pihasta sekaisin sai,
ken haiset he unissa toivoivat kai,
jos kerran e saapuisi kohdalle hän
ja näkisi hymynsä viettelevän
Tuo Pistolleran maine
vieläkin muistetaan,
hälle päätäkin puistetaan,
löydy vertaista ei.
Tuo Pis tolleran katse hurmasi naiset kai,
jos hän tahtoi hän heidät sai,
sitten muorille vei.
A -aa -aa -aa -aa -aa -aa -aa!
Vistolee, Vistolero!
Itse teki, mitä tahtoi.
Häntä kiinni saatu ei.
Ahaa! Pistole, pistole, roo!
Yksin kuolla myöskin mahtoi hauta
salaisuuden kei.
Hän taruissa elää, ne eivät voi kuolla.
Nää seikkailut monissa lauluissa soi.
Ja ehkä hän tietoi sen toisella puolla.
Nyt tänäänkin ryöstä ja rakastaa voi.
Yö tuulet kun muorilla viimoina soi,
niin hevoten laukkaavaan
kuullaan myös voi.
Hän aaveena puorilla ratsasta kai,
tai harhansen unelmat aikaan vain sai.
Tuon Pistolleran maine
vieläkin muistetaan,
hälle päätäkin puistetaan,
löydy pertaista ei.
Tuon Pistolleran katse hurmasi naiset kai,
jos hän tahtoi hän heidät sai,
sitten muorille vei.
Ah, pistole, pistolero.
Itse teki, mitä tahtoi.
Häntä kiinni satu ei.
Pistole, pistolero,
yksin kuollan myöskin mahtoin,
auta sai suuden veen.