Minä muistan
aina sen illan,
kun sä portille kyyneliin jäit. Joen
pörmältä johtavan sillan,
jota pitkin mun lähtevän näit.
Nyt on paljon virrannut vettä
siitä päivästä, kun lähdin pois.
Silloin aavistaa en voinut,
että sinun luoksesi ikävä ois.
Ota onnen onkia vastaan,
hän on nöyrä ja vaatimaton.
Sillä maailma koulutti lastaan,
se vei luulot ja ylpeyden.
Oli mökki ahdas ja pieni,
siksi mulle se riittänyt ei.
Tahtoin kulkea päähän sen tieni,
jonne kultaiset haaveeni vei.
Vaan ei koskaan toiveeni suuret
edestäyttyneet puoliksikaan.
Kun on vahvasti mullassa juuret,
sinne kantaa saa kaipaustaan.
Ota onnen onkia vastaan,
hän on nöyrä ja vaatimaton.
Sillä maailma koulutti lastaan,
se vei luulot ja ylpeyden.
Pian siellä mieleni muuttui,
sillä onnea löytänyt en.
Tunsin vain, että jotakin puuttuin.
Tunsin luoksesi kaipauksen.
Jos ei toista oo vieläkään sulla,
ja mä entiset anteeksi saan,
niin mä tahtoisin luoksesi tulla,
totipelloista huulehtimaan.
Ota onnen onkia vastaan,
hän on nöyrä ja vaatimaton.
Sillä maailma koulutti lastaan,
se vei luulot ja ylpeyden.
Ota onnen onkia vastaan,
hän on nöyrä ja vaatimaton.
sillä maailma koulutti vastaan
se meil' ulot ja ylpeyde t.