kuin sepelkyyhkyt ujersii,
jotka piiloutuivat hunnun valkeaan.
Niin kuin alas gileadin kukkulaa,
kultavilla vuohilauma ulmahtaa,
niin myös tuuli paimentaa alas
joka karkaa pitkin posken alpakkaa.
Niin kuin uinut kohti vetten solinaa,
unta puhdasta ja lunta valkeaa.
Sinun huultesi ruusun purppuraa,
joka maailmoitten ylle kohoa.
Niin kuin kuulas paratiisi om ena,
kaartuu otsasi hunnun helmassa.
se on laulu, lakitaulu, tarinaa.
Uljaasti, niinkuin torni Daavidin,
nousee kaulasi hiusten tulihin.
jouset, viinet ja kei hät soturin.
Rintasi ovat peuran vasoja,
jotka telmivät ruusu laksossa.
Tuulen henki, iltaan värä jää.
Varjot niittyjen pitenee ja jää.
Kannan kukkani kätten lämpimää.
Niin kuin niityllä villin kaunista.
niin on kauniiksi luotu maailmaa.
4.8
