Me nähtiin kuvan su
osikissa viime viikolla.
Sä katsoit altakulmies,
se alkoi kiehtoa.
Mä panin kuvan seinälle, sen mutsin näkisin.
Se sanoi ei ja punastu i ja huusi hei
James
Dean.
Ja mutsi kaivoi päiväkirjan malli 55,
sen saman johon kuvasikin kuvaslasi piirsi.
Sen alle olin myöskin jotain muuta piirtänyt
ja tunnelmi aan susta silloin
siihen siirtänyt.
Shane
Steen, sä olit
Jumalaa jo ennen syntymää
ja siihen viel' toi
yrmäläinen vähää.
Noin meidän parkut ja kanonsit koko meilin niin,
ja hänsit sen kaiken kuitenkin.
Mä synnyin vasta 56 ja olen melko kuus.
Sä mulle oot vain nostalkinen
leppätuttavuus.
Mun mutsi eli, ajan sen vain sua palvoen.
Mä minkä elän nyt sun
totuutta sin miettien?
Miks katsot meitä alta
kulmain silmin itkevin?
En tiedä,
että ilon vaiko surun kyynelin.
Kun mutsin runon kuvas alta susta tavasin,
sen jälkeen kohta kanssa sun mä itkin itsekin.
James
Dean, sä olit
Ju mala jo ennen syntymääs,
ja siihen vielä toi jumalain en pääs.
Toit meille karkut ja karotsit
koko meiningin.
Ja hävisit sen kaiken,
kuitenkin.
James, kuin säkin kerran
katsoit koko maailmaan,
Mä saman tunteen kanssas
tänään jaan.
Sä elit liian kiihkeästi itses uhrateen.
Veit mukanasi sielut tuhanteen.
Sä katsoit meitä kaikkia,
mut ohi elämässä.
et itsestäsi löydä ystävää.
Ja vaikka ajoit kuolemasi,
jäitkin elämään,
mä vieläkin sun vierelläni nään.
James
Dean, sä olit
Jumala jo ennen syntymää,
Ja siihen iltoi jumalain
en vääs.
Toit meille varmut nähkärossit
koko meininki in.
Ja hävisit sen
kaiken kuitenkin.
James
Dean, olit ju malaino ennen syytymäs.
ja siihen iltoilmalain en pääs.
Toit meille farfut nähtäroitsit
koko meiden niin
ja hävis it sen kaiken kuitenkin.