Rantaan iski nuoli jostain korkealta,
niin ja pojat juoksivat jo kotiin kertomaan.
Simhukoita kuoli silloin paljon, kerrottiin,
ja äänet vieraat soivat rantaan valkeaan.
Aallot löivät poispäin, meri näytti kasvojaan,
ja taivaan rantaan nousi ylväs bronssinen.
Paikaltani näin, kun jotain luisui päälle maan,
ja silloin ruumiistani nousin puutaen.
Atlantis, kaaramme saa hei!
Atlantis, kaaramme se lihaa!
Atlantis, kaaramme se rinhaa!
Atlantis, kaaramme saa hei!
Atlantis käärmäsi lihaa.
Atlantis käärmäsi lihaa.
Auringosta saapui ne hidot
kultaiset ja niin on siitä aikaa,
enkä viitsi selittää,
kuinka aallot kantoi meitä
ja moniin huoneisiin mä joista löysin
kuudenlaista elämää.
Medusat ja näkinkengät siellä vieläkin on kaikki kultaa,
enkä saata unohtaa.
Linnut, suunnat, tomat, lönsi, siivin,
säihkyvin ja kaiken tahdoin siihen aikaan ottaa.
Aika siitä on, kun tänne saavuin uudestaan ja
tunsin tuulen vieraan käyvän kasvain lain.
Dimantit ja koneet piirtää aamuun kalpeaan vain jotain,
jonka lapset muistaa ajoittain.
At lantis.
At lantis.
Atlantis.
At lantis.
At lantis.
Atlantis.
Lantis, lantis, lantis,
lantis...